Seuran historia

Joukko innokkaita naisihmisiä kokoontui yhteen syyskuun 19. päivänä vuonna 1926 seuratalo Karhulaan. Silloin pistettiin asiat sillä lailla tuulemaan, että pitäjään saatiin naisvoimisteluseura. Kaikki paikalla olleet kuusitoista naista ilmoittivat seuran jäseneksi. Nakkilan naisvoimistelijat oli perustettu.

Seura otti heti alusta alkaen sydämenasiakseen saada Nakkilan naiset "innostumaan voimistelun, leikin ja urheilun avulla tavoittelemaan niin sielun kuin ruumiin kuntoa kuin myös liikunnan sulavuutta ja varmuutta".

Sopivien tilojen puuttuessa tätä ruumiin ja sielun harmoniaa ruvettiin harjoittamaan seuratalo Karhulan ravintolahuoneessa. Karhulan kylmien lattioiden lisäksi jumpattiin myös Tervasmäen ja Tattaran kansakouluissa, kunnes upouusi yhteiskoulu voimistelusaleineen valmistui vuonna 1947.

Voimistelusta innostuivat monen ikäiset ja taidoiltaan eritasoiset naiset ja niin perustettiin eri osastoja kuten Sirkkuset, Terhikit ja Hipsukat. Jumppakärpänen puri ensin äitejä, sitten tyttäriä. Ajankohtaiseksi tuli perustaa osastot myös tytöille ja lapsille. Ensisijaisesti jumppaamassa kävivät keskustan liepeillä asuneet naiset, mutta vuodesta 1937 löytyy tietoja kahdesta nuoresta naisesta, jotka kävivät Tattaran koululla voimistelemassa aina Viikkalan mäestä saakka. Matka taittui Pimeän joen yli veneellä, sillä kosken poikki ei niihin aikoihin ollut vielä siltaa.

Nakkilan naisvoimistelijat ovat osallistuneet kattojärjestönsä SNLL:n ja SVoLi:n voimistelujuhliin, Suurkisoihin ja maakuntajuhliin useina vuosina. Onpa juhlan aihetta löytynyt omankin seuran sisällä. Voimisteluseuran perustamisen alkuaikoina vietettiin vuosittain perheiltamia esim. pikkujoulujen tai rusettitanssiaisten merkeissä. Jokainen jäsen sai tuoda näihin kemuihin yhden seuralaisen ja vieraaksi pääseminen oli kovin haluttua, mitä ilmeisimmin juhlien hauskan luonteen vuoksi. Näissä iltamissa oli tietenkin ohjelmanumeroina voimisteluesityksiä, joita varten harjoiteltiin ankarasti.

Iltamien suosion innoittama ruvettiin pitämään myös yleisöjuhlia, joihin tehtiin ohjelmat korkealla kunnianhimolla ja parhaalla olemassa olevalla taidolla. Vuoden 1934 helatorstaina pidetyistä Nakkilan Naisvoimistelijoiden juhlista kirjoitettiin seuraavaa: "Siitä, että Satakunnan naisten keskuudesssa on jo monta vuotta tehty voimaperistä ja menestyksellistä työtä liikunta kasvatuksen hyväksi, oli tämäki tilaisuus elävä todistus. Esim. hyppynuoraohjelma oli valittu erittäin onnistuneesti, ja esitys oli mitä parhain. Allekirjoittanut ei vielä tähän mennessä ole nähnyt niin hyvää esitystä. Illan päänumero, naisten voimisteluesitys, kelpaisi vaikka suurilla juhlilla esitettäväksi. Ohjelma oil kauttaaltaan arvokas, huolella valittu ja valmistettu".

Naisvoimistelijoiden toimintaan ovat kuuluneet myös monenlaiset retket ja kaikenlaisen liikunnan harrastaminen. Voimistelemisen lisäksi on porukalla muun muassa hiihdetty, pyöräilty ja uitu. Nakkilan Naisvoimistelijat ovat rahoittaneet toimintaansa monella eri tavalla, kuten ompeluseuralla ja myöhemmin kirpputoritoiminnalla.

Seuran ylläpito on kuitenkin perustunut selkeästi ohjaajien vapaaehtoistyöhön. Jäsenmaksun kerääminen on ollut yksi rahoitusmuoto. Suurena apuna ovat myös olleet lahjoitukset, joista huomattavimpia antoi aikanaan J.W. Suominen Nahkatehdas Oy. Nakkilan kunta on ollut aikasesta vaiheesta saakka tukemassa seuran liikuntakasvatustyötä. Ohjaajat ovat tehneet läpi vuosikymmenien mittaamattoman arvokasta työtä, jota seura on kannustanut kurssittamalla ja kouluttamalla vetäjiä. Vuosikymmeniin on mahtunut monenlaisia ohjaajapersoonia ja voimisteleminen on aina ollut vetäjiensä näköistä.

70 vuodessa naisvoimistelu on kokenut nousua ja laskua. Sota-aika lamaannutti Nakkilankin naisvoimistelutoiminnan vuosiksi, mutta sotien jälkeen aloitettiin uudella innolla. 60-luvun alkupuolella toiminassa oli selkeä lamaannus, mikä ohittui muutamassa vuodessa. 70- ja 80-luvun taitteessa perinteisen naisvoimistelun rinnalle nousi uusia ja erilaisia vaihtoehtoja.

Tamburiini muuttui discomusiikiksi ja Amerikasta alkoi kantautua huhuja aerobicista, jonka lähettiläänä esiintyi Jane Fonda. Nakkilasta löytyi omat uudentyyppisen jumppaamisen taitajat ja niin saatiin aerobic Nakkilan Naisvoimistelijoidenkin ohjelmaan 80-luvun alkupuolella. Uusia muotoja on tullut aina sitä mukaan, kun on ollut resursseja: tiloja tai asiantuntevia ohjaajia. Kuntosalitoiminta ja lasten satujumppa alkoivat 80-luvun puolivälissä. 90-luvulla Nakkilan Naisvoimistelijoissa on voinut harrastaa liikuntaa vaikkapa step-aerobicissa, kesäisissä ulkoilmatapahtumissa, jazz-humpassa, aikuinen-napero-ryhmässä, vesivoimistelussa, äiti-vauva-jumpassa tai muutamassa viikonlopun maratonrupeamassa liikuntahallin tiloissa.

Nakkilan Naisvoimistelijat ovat pyrkineet säilyttämään muutosten myllerryksessä myös jotakin vanhaa ja perinteistä. Monet traditiot ovat säilyneet läpi vuosikymmenien. Onpa seurassa pidetty kiinni myös perinteisestä, hidastempoisesta voimistelusta.

Tämän hetkinen tarjonta on varsin runsasta ja tulevaisuudessa seuran tavoite onkin pitää olemassaolevien liikuntamuotojen taso korkealla.

Nakkilan Naisvoimistelijoiden 70 vuotta kestänyt taival sisältää lukemattoman määrän muistoja erilaisista tapahtumista, sattumuksista ja henkilöistä, joita on mahdoton kirjata. Ne elävät kaikissa seuran jäsenissä. Jokainen Naisvoimistelija on osa seuran värikästä ja pitkää historiaa, niin kuin osa tulevaisuuttakin.

HISTORIIKKI-TYÖRYHMÄ

Marjaana Mitikka
Aune Jokela
Hilkka Kares
Toini Kosonen

Seuran historia

Puheenjohtajat:

Sihteerit